Työehtosopimuksen merkityksestä
Olen aiemmin toiminut pääluottamusmiehenä kunta-alalla, eli hoitajien ja kunta-alan työehtosopimuksen parissa. Nykyään minua voisi varmaan kutsua ay-aktiiviksi. Seuraan mitä kentällä tapahtuu, erityisesti Keusotessa, missä työskentelee paljon aiempia edustettaviani.
Keusote tuottaa Järvenpään sote-palvelut ja olen useaan otteeseen kirjoittanut kuntayhtymän toiminnasta, viimeksi palkkaratkaisusta tammikuussa.
Keskustelin äskettäin puhelimessa tutun ay-aktiivin kanssa ja totesin, että paljon on yhteistä poliitikon sekä pääluottamusmiehen työssä. Yksin ei oikein saa mitään eteenpäin vaan yhteistyö on kaiken perusta. Oikeissa paikoissa pitää olla malttia sekä uskallusta seistä asiansa takana ja kyetä se hyvin perustelemaan.
Työnsä hallitseva pääluottamusmies pyrkii edustamiensa työntekijöiden osalta mahdollisimman tasapuolisiin ja reiluihin sopimuksiin neuvottelupöytään istuessaan, hän ymmärtää vastuunsa sillanrakentajana sekä tunnistaa päämäärän, eli työntekijöiden hyvinvoinnin.
Samoin työnsä hallitseva, pöydän toisella puolella istuva työnantajan edustaja ymmärtää, että luottamusmies on arvokas osaaja työntekijöiden haasteiden ja toiveiden viestintuojana. Yhdessä saadaan paras lopputulos aikaiseksi.
Vaikka pöydät suurenevat, sopimukset laajenevat, ja pöydässä istuvat henkilömäärät kasvavat, on perusasetelma silti sama -työehdot rakennetaan yhdessä sopien.
Suomi ei ole yhteiskunta, missä sanellaan, vaan meillä neuvotellaan.
Yleissitovuus on työehtosopimuksissa merkittävä arvo, työnantaja voi luottaa työrauhan säilymiseen ja työntekijä voi luottaa siihen, ettei paikallisesti voi neuvotella pienempiä palkkoja eikä tarvitse murehtia, maksetaanko lomarahaa tänä vuonna.
Kurkkua kuristaa kaikkien työntekijöiden osalta, nyt kun muutamat isot työnantajajärjestöt ovat irtautumassa yleissitovuudesta. Erityisesti kuristaa pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen puolesta, missä kipeästi kaivattaisiin palkkojen nostamista ja lisää panostuksia työssä jaksamiseen.
Joten luotan ja uskon, että kuntakentällä halutaan pitää kiinni meille kaikille arvokkaasta yhteisen sopimisen kulttuurista.
Toivon, että ne kymmenet ja sadat pääluottamusmiehet kuntasektorilla, jotka vastaavat pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen paikallisten epäkohtien kuntoon laittamisesta, sekä toimivat henkilöstön äänenä työnantajan suuntaan, jaksavat jatkossakin istua niihin pöytiin neuvottelemaan paikallisia sopimuksia.
Paikallinen sopiminen on arkipäivää ja pääluottamusmiehet kantavat paljon työntekijöiden hyvinvoinnista harteillaan, puhumattakaan siitä, että työntekijöiden tarvitsi alkaa pohtia minkä verran he uskaltavat pyytää palkkaa tai voiko kotiin jäädä palkatta hoitamaan sairasta lasta.
Kun niihin palkattomiin ei todellakaan ole varaa.
(Kirjoitus on julkaistu 28.4.2021 Järvenpään Vasemmiston fb-sivuilla, vappuviikon teemapäivänä työehtosopimuksen merkityksestä)