Sote-uudistuksesta ja tulevaisuudesta


Onko kaikki jo sanottu Sotesta?

Uudenmaan maakuntahallituksen ja sote-toimikunnan jäsenenä saan jatkuvasti tietoa ja pääsen perehtymään sote-uudistukseen monista eri tulokulmista. Ja todettakoon, että vanha sanonta "Tieto lisää tuskaa" tuntuu ajoittain kovin oivaltavalta.

Déjà vu valtaa mielen nyt kun elämme ratkaisun aikoja. Ja näin on ollut tällä hallituskaudella monesti. Tämä kerta poikkeaa aiemmista siinä, että vaalikausi on tosiaan loppumassa ja äänestystä Sote-uudistuksesta ei voida tämän eduskunnan osalta enää siirtää.

Uskon ja toivon, että Sote tässä esitetyssä muodossa kaatuu. Ja siihen kaikki merkit viittaavatkin. Valmistelusta on kuitenkin ollut hyötyä. Ei näin valtavaa muutosta voi tehdä ilman massiivista suunnittelua, koetalousarvioita, tai suunnitelman korjaamista aina uudestaan ja uudestaan.

Kyllä, suunnittelua on tehty ilman yhtäkään lakia, mikä on poikkeuksellinen tilanne. Mutta valitsen silti eteenpäin katsomisen. Nyt esiin on tullut ne suurimmat kipupisteet ja epärealistiset suunnitelmat, joiden pohjalta pystyy sanomaan ettei maakuntia ja sotea voi nykymuodossaan toteuttaa.

Olen lukenut blogikirjoituksia ja mielipiteitä joissa sanotaan, että kyllä tämä sote on nyt saatava maaliin, koska muuten kaikki valuu hukkaan.

Ei valu!

Uudenmaanliitossa tehty asiantuntija- sekä valmistelutyö on meillä Uudellamaalla hyödynnettävissä. Sote-uudistuksen me tarvitsemme, siitä ei ole ollut käsittääkseni kukaan eri mieltä.

Uskon ja toivon, että seuraava hallituksemme toimii edeltäjäänsä viisaammin ja lähtee valmistelemaan sotea, historiamme suurinta muutosta, yhteistyössä ja koko eduskunnan tuella.

Jos pidämme kiinni maakuntamallista, on arvioitava uudestaan vähintäänkin seuraavat asiat:

  • Maakuntien verotusoikeus
  • Maakuntien tarpeellinen määrä?
  • Maakuntien erityispiirteet
  • Maakuntien aloitukseen on varauduttuva realistisella budjetoinilla. On kriittistä miten toiminta pääsee käyntiin ja sille on oltava riittävät resurssit. Tämän hetken suunnitelmissa rahoitus on täysin epärealistinen.
  • Markinaehtoistamisesta on luovuttava.

Soten tarkoitus ei saa olla massiivinen henkilöstön palkkojen harmonisointi alemmas. Olen aiemmin kirjoittanut vanhuspalvelujen hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin ja todennut, että se tulee maksamaan ja se on vaan hyväksyttävä.

Suuremmilla hartioilla sosiaali- ja terveyspalveluja hoidettaessa on mahdollista myös säästää, ilman että korotamme asiakasmaksuja, tai tingimme palvelun laadusta tai henkilöstön hyvinvoinnista.

Asiakasmaksut perusterveydenhuollossa ovat prosentuaalisesti niin pieni osa kokonaisuutta, että niistä luopuminen olisi järkevää niin kansanterveydellisesti kuin taloudellisesti

Koska väestöpohja on suurempi, monia palveluja voidaan tarjota ilman kuntarajoja. Esimerkiksi hankintoja voidaan tehdä osaavammin ja taloudellisemmin sekä valvonta toimii paremmin, kun niitä tekevät vain asiaan perehtyneet.

Pystymme todennäköisesti hyödyntämään sosiaali- kuin terveyspalvelujen osaajien ja ammattilaisten erityisosaamista paremmin.

Säästö ei voi tulla henkilöstön palkoista tai palvelun laadusta asukkaille.