Rakas, rakkain, rakkainpani, me kyllä pärjätään.
Niin sanoo Heikki Salo, sanoittaja ja muusikko, joka on ollut minulle kovin rakas jostain sieltä kahdeksankymmentäluvun lopusta saakka. Irroitettu lause otsikossa on biisistä "Meitä jyrätään".
Heräsin eilen viideltä aamulla siihen että unessa yritin ryömiä tunnelissa, jossa en mahtunut kunnolla edes käsiä liikuttamaan ja tuntui ettei henki kulje. Tänään heräsin puoli viideltä aamulla, säpsähdeltyäni läpi yön hereille. Ihan jo keittiöpsykologin valmiuksilla voi todeta, että taitaa ahdistaa.
Minä olen muutoksiin sopeutuvainen ihminen, joka ei stressaa herkästi pienistä asioista. Rehellisempää olisi ehkä sanoa, että olen kaaokseen sopeutuvainen ihminen. En löydä paikkaani epäselvissä tilanteissa, jos ei ole kaaosta mitä suorittaa tai struktuuria jota noudattaa. Joten nyt kun puolet Suomesta käytännössä on kiinni, myös työpaikkani, jään haahuilemaan enkä saa oikein mistään kunnolla kiinni. Jumittaminen ottaa herkästi vallan.
Maanantaina kaupunginhallituksen kokous keskeytettiin hallituksen tiedoksiannon jälkeen ja eilen jatkoimme kokousta. Kuuntelin eilen jatkokokouksessa kaupunginjohtajan selostusta kaikesta mitä vuorokauden aikana on arvioitu, päätetty, toimeenpantu ja tiedotettu esimerkiksi koulujen sulkemiseen liittyen. Mikä määrä päätöksiä lyhyellä varoitusajalla on tehty ja kukaan meistä ei tiedä kuinka paljon niitä on vielä edessä.
Poikkeustilanteissa nousee mittaamattomaan arvoon luottamus ja usko siihen, että johtavassa asemassa olevat kykenevät tekemään päätöksiä kollektiivisesti, rationaalisesti ja parhaan tietonsa mukaan.
Kävin kuusitoistavuotiaan kanssa eilen keskustelua siitä, ettei tässä aikuisillakaan ole kokemuspohjaa tähän tilanteeseen. Ei ole tunnetasolla tilannetta, johon verrata, "Niin silloin viisi vuotta sitten kun oli näin, tai silloin kaksikymmentä vuotta sitten" joten en oikein osaa sanoa mitään todennäköisyyksiä. Osaan vain sanoa, ettei se ole paniikkia eikä hysteriaa, että noudatamme hallituksen ohjeita. Näin massiiviset toimenpiteet ja poikkeuslait kun saatetaan voimaan, ei ole meidän tehtävämme yrittää tietää paremmin ja olla sen takia noudattamatta ohjeistuksia tai vähätellä tilannetta. Meidän tehtävämme on silloin toimia ohjeiden mukaan.
Ärsyttää ja surettaa tietysti kaikki asiat, joita itseltä peruuntui, työpaikka on suljettu ja perhe ei ole tässä ympärillä koko ajan, koska meidän perheemme ei asu koko ajan saman katon alla. Kun mietin maailman ja Suomen mittakaavassa, niin tulevia lomautuksia, perheiden haasteita, yksittäisiä ihmisiä ja heidän ahdinkoaan, taloutta ja taantumaa, niin ahdistukseksi tämä kaikki muuttuu. Pusertavaksi pelon ja tuskastumisen tunteeksi.
Välttyäkseni loputtoman pitkältä tunnepitoiselta vuodatukselta, kirjoitan lyhyesti
Sote-ammattilaiset <3
Solidaarisuus <3
Me kaikki <3
Kirjoitin eilen someen päivityksen työpaikkani sulkeutumisesta ja jostain syystä tuntui tärkeältä toivottaa ihmisille valoa, voimia ja lempeyttä. Ehkäpä sanavalinnat juontuivat alitajuisesti siitä, mitä juuri nyt haluaisin myös itselleni toivottaa.