Politiikasta ja palveluverkosta

26.08.2020

Ei ole tullut politiikasta  kirjoitettua aikoihin. Päätöksenteko valmisteluineen ja kokouksineen vie paljon aikaa. Isoja päätöksiä tulee ennakkomateriaaleihin perehtymisen lisäksi pohdittua loputon määrä tunteja niin yhdessä kuin itsekseen. Pitäisikö siitä kirjoittaa enemmän? Pitäisi, tähän päädyin. 

Hyvä ja varmaan ikuinen kysymys on, että mikä lopulta on politiikkaa ja poliittista? Se on paljon muutakin kuin loputon määrä pykäliä, selvityksiä ja päätöksiä. Strategiaa, mittareita ja hallinnon tasoja.

Ehkä pikkuhiljaa näiden sanojen rinnalle saadaan myös osallisuus, ennakkovaikutusten arviointi, lapsivaikutusten arviointi, kuntalaisosallisuus. Ovathan ne puheissa, mutta siellä samassa linjassa, ei erikseen mainittavina yksityiskohtina- siihen meillä on vielä hetki.

Tällä hetkellä Järvenpäässä keskustellaan kiivaasti palveluverkosta. 

Kuntalaisille esiteltiin viranhaltijatyönä tehty pohja siitä, miltä palveluverkkomme voisi tulevaisuudessa näyttää. Tämä aiheutti myös luonnollisesti voimakkaita tuntemuksia ihmisissä. Palveluverkkosuunnitelmassa on isoja ehdotuksia mm. Mankalan koulun lakkauttaminen ja päiväkotien lakkauttamisia.

Osallistuin itse eilen kaupungin toimesta netissä järjestettyyn kouluverkkokeskusteluun. Koin tärkeäksi sanoa siellä, että emme me päättäjätkään ole tätä palveluverkkosuunnitelmaa aiemmin käsitelleet, tämä tuotiin kuntalaisille nyt jo, ennen kuin päättäjät ovat sitä käsitelleet missään instanssissa. Tämän ääneen sanominen sai itseni pohtimaan myös sitä, että ehkä tulevaisuudessa niin on, ja pitäisikö sen olla näin? Se luo minulle turvattomuuden tunnetta päättäjänä, että nyt tämä kaikki informaatio on tuolla kentällä, enkä minä ole etukäteen tietoinen mitä siinä sanotaan? Mutta kun pohdin asiaa, niin eikö tämä ole hyvä tapa edistää avoimuutta.

Kun puhumme kuntalaisvaikuttamisesta

niin silloin kuntalaisten pitäisi valmisteluvaiheessa päästä jo vaikuttamaan omaa elinympäristöä koskettaviin muutoksiin. Miten tämä järjestetään organisoidusti ja toisaalta ilman turhaa byrokratiaa. Sujuvasti ja osana päätöksentekoprosessia? Siinä meille päättäjille haastetta, ja hyvää sellaista.

Kouluverkkokeskustelu elää osin omaa elämäänsä ja se on vain hyväksyttävä. Ei sitä pystytä käymään ilman voimakkaita tunteita tai pettymyksiä. Tarvitseeko edes pystyä?

Avoimuus tuo mukaan myös haasteita, koska kaikki tulevat kuulluksi ja silloin me olemme demokratian ytimessä. Demokratia on kallista, se on välillä vaikeaa ja se vie aikaa.

Oma pelkoni on se, että miten varmistamme, että kuulluksi tulevat kaikki, eivät vain he, jotka huutavat kovimmin.

Vaikka kouluverkkovalmistelua ohjaa pedagogia niin kyllä sitä ohjaa myös kustannusten pienentäminen, sitä on turha kieltää. Onneksi nämä kaksi asiaa eivät ole täysin toisensa poissulkevia. Viisaus on siinä, missä kohdin me päättäjät asiantuntijaopastuksella osaamme poimia ne olennaiset asiat, joita emme voi arvioida ensisijaisesti talouden näkökulmasta vaan lapsen oppimisen ja kasvamisen.

Näin ensimmäisenä mieleen nousee uudenlaiset oppimisympäristöt.

Aiemmassa kouluverkkosuunnitelmassa on linjattu, että panostamme kunnassamme pienten lasten kouluihin, joissa eskari, eka- ja tokaluokkalaiset yhdessä, ja kolmannesta luokasta eteenpäin lapset siirtyisivät yhtenäiskouluihin.

Jos jatkamme tällä linjalla, on meidän on varmistettava, että mahdollistamme oppimisympäristön joka tukee yhtenäiskoulun pohjalla olevaa pedagogiaa.

Emme voi silloin leikata samaan aikaan valtavia summia mm. opetuksen tuntikehyksestä.

Tältä pohjalta kohti syksyn talousarvioneuvotteluja, palveluverkkosuunnitelmaa ja talouden tasapainotuslistoja.