Pohdintaa vammaispalvelulakien uudistuksesta
Kirjoitus julkaistu mielipiteitä-osiossa Keski-Uusimaa lehdessä 8.8.2019
Vammaislakien uudistus on ollut pitkä, erittäin tarpeellinen prosessi, ja jatkuu yhä.
Pähkinänkuoressa, edellinen hallitus teki esityksen uudeksi laiksi, jossa vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki on tarkoitus yhdistää yhdeksi vammaisten henkilöiden sosiaalihuollon erityispalveluja koskevaksi laiksi.
" Hallitus antoi asiasta esityksen eduskunnalle 27.9.2018, mutta esitys raukeaa eduskuntakauden päättyessä. Seuraava hallitus linjannee, miten vammaispalveluja uudistetaan." STM
Lakien uudistaminen ja yhdistäminen on järkevää ja tervetullutta, tavoitteena on mm. parantaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta sekä vahvistaa itsemääräämisoikeutta
Vammaispalvelut ja lainsäädäntö on valtavan suuri kokonaisuus, ja nostan tässä vain muutamia asioita aiheesta esiin.
Rinteen hallitus linjaa mm näin. "Hallituksen tavoitteena on nostaa vaikeasti työllistyvien osatyökykyisten, vammaisten, pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien palkkatuen enimmäismäärää.
Kehitetään välityömarkkinoita. Työhönvalmentajien saatavuutta parannetaan TE- ja sosiaalipalveluissa."
Keski-Uusimaa lehdessä oli 2.8.2019 erinomainen haastattelu kehitysvammaisesta Tarusta, joka on avotyössä. Termiä avotyö ei enää usein kuule käytettävän, puhutaan tuetusta työtoiminnasta tai " työelämän osallisuuteen suuntaavasta työstä, ja "avotyönohjaajat" ovat nimikkeeltään pääsääntöisesti työvalmentajia.
Jutussa tuodaan hyvin esiin se tosiasia, että suomessa asuu noin 25 000 työikäistä kehitysvammaista ja heistä n. 2000 on avotyössä eli tuetussa työtoiminnassa ja vain 500 henkilöä on palkkatyössä.
Miten innostaa yrityksiä, kuntia ja valtiota eli kaikki työnantajia palkkaamaan osatyökykyisiä henkilöitä?
Miten luoda työelämään toimintakulttuuri, jossa osa työntekijöistä olisi aina osatyökykyisiä? Palkkatuki on hyvä asia, mutta ei se yksin riitä. Pitäisikö tästä tehdä myös vahvempi brändikysymys työnantajapuolelle?
Keski-Uusimaan jutussakin todetaan, että uudessa vammaispalvelulaissa esitetään vain vaikeavammaisten päivätoimintaa lakisääteiseksi toiminnaksi, sekä "Avotyö on kehitysvammaisten työtoimintaa, jossa heidät sijoitetaan työhön tavalliselle työpaikalle"
Tämä ilmaisu voi mielestäni antaa virheellisen oletuksen siitä, että kaikki työtoiminnassa käyvät kehitysvammaiset henkilöt työskentelisivät tavallisilla työpaikoilla.
Esimerkiksi Keusoten alueella toimintakeskusten työtoiminnan asiakkaista alle puolet työskentelevät tuetussa työtoiminnassa, eli tavallisilla työpaikoilla. Muille työtoiminnan asiakkaille on järjestetty monipuolista, työ- ja arkielämän taitoja kehittävää tomintaa toimintakeskuksissa.
Tästä voisi tehdä yhteenvedon, että jos uudessa laissa huomioitaisiin lakisääteiseksi vain vaikeavammaisten päivätoiminta, niin erittäin suuri joukko kehitysvammaisia jäisi vaille päiväaikaista virikkeellistä palvelua.
Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää, että voi tehdä sovitellusti työpäiviä omien voimavarojen mukaan, tai jos ei kykene palkkatyöhön, on silti oikeutettu päiväaikaiseen toimintaan.
Tuettua työtoimintaa koskevia epäkohtia nostettiin hyvin jutussa esiin, uuden vammaislain on tärkeää vahvistaa kehitysvammaisten oikeuksia ja poistaa suuria epäkohtia , että jokaisella joka tekee työtä on oikeus saada palkkaa myös sairaspäivältä, oikeus vuosilomaan ja irtisanomissuoja.
On kuitenkin realistista, että kaikki kehitysvammaiset eivät tule työllistymään vapaille työmarkkinoille, eivätkä kaikki ole päivätoimintaan osallistuvia vaikeasti kehitysvammaisia henkilöitä. Miten uusi lainsäädäntö kohtelee heitä?
On tärkeää luoda vammaislainsäädäntö joka kaikkien oikeuksia huomioiden, myös joustaa yksilöllisten tarpeiden mukaan, eikä aiheuta tilannetta jossa kaikilla ei olisi oikeutta virikkeelliseen päiväaikaiseen toimintaan.