Oodi Maijalle

On tullut kirjoitettua aika paljon, joten kirjoitin vaihteeksi jotain aivan muuta kuin politiikkaa!

Mä kirjoitin miksi tämä artisti on mulle niin rakas.

Maija Vilkkumaan Satumaa-tango täyttää 20 vuotta, Hesarissa oli siitä viikonloppuna juttu, kaksikymmentä vuotta!

Rakastan musiikkia, monia artisteja, ja monia yksittäisiä biisejä. Pidän joistakin biiseistä vain oivaltavien tai koskettavien lyriikoiden takia, vaikka itse sävellys ja biisi kokonaisuutena tuntuisi keskinkertaiselta. Mutta kukaan artisti ei ole vaikuttanut mun elämään kuin Maija, ai miksi?
No et kysynyt mutta kerron.

"Jos osaisin olla kuin ihmiset on, jos osaisin olla hyvin"

Niinpä, jos osaisin vähän paremmin ja olisin vähän enemmän, kuin oletetusti ne muut, joiden oletan osaavan paremmin olla ihminen, ja olla hyvin.
Siinä yksi elämän paradoksi.

Maijan ensimmäinen levy "Pitkä ihana leikki" ilmestyi 1999, samana vuonna kun esikoiseni syntyi. Lyhyesti voisi sanoa että Maija on kulkenut mukana läpi mun neljän lapsen äitiyden, erinäisten ihmissuhteiden ja elämän koukeroissa.

Matkan varrella on jäänyt paljon, välillä tuntui että jää itsekin. Lapset ovat pysyneet ja Maijan musiikki.

Teinit ovat muutamassa eri tilanteessa pyytäneet "Laita hei Maijaa soimaan, siitä tulee lapsuus mieleen, turvallinen ja kiva olo"
Muistan äitienpäiväkortin joskus päiväkotiajoilta jossa luki, että "Äiti tykkää kukista ja tanssimisesta ja Maija Vilkkumaasta"

Viime kesänä yksi teineistä kysyi autossa "Laitetaan hei se biisi jossa lauletaan niistä Jeesuksen luista, millä levyllä se olikaan?"
Naurettiin sitten lopulta aika paljon. Kyseessä on laulu nimeltään "Yksi" vuodelta 2005, jossa lauletaan " Yksi on suurempi muita, nyt ja aina, ja kun sen kohtaa et kysele hintaa tai kuuntele jeesusteluita, ne ei mitään paina" Olen joskus lukenut tuon kohdan, väärinkuultujen sanoitusten listalta, mutta ei siinä onneksi kuunnella Jeesuksen luita.
Sitä levyä olen varmaan soittanut kaikista eniten.

Aina, kaikissa elämäntilanteissa Maijan lyriikoista on löytynyt samaistumispintaa. Eri tilanteissa eri biiseistä löytää erilaisia asioita, siinähän kaikkien lyriikoiden hienous on.
Voisinko valita yhden suosikin ylitse muiden, no en.

Mutta jos mietin mistä biisistä olen eniten käyttänyt lyriikoita omissa pähkäilyissäni, niin kyllä se on tämä. Siinä jotenkin tiivistyy taas se oman olemisen tuska aina välillä.

"Pienenä kuvittelin että maailmassa kaikki rakastais mua
poistaisin sodat
en kuolisi koskaan enkä ikinä itkisi sua
enkä tekis mitään väärin juoksisin maailman ääriin.
Nyt mitä mä teen,
mä nukahdan eteiseen"

ja sitten se ihana ja kaunis kesäinen laulu, jossa sanotaan

"Ja silloin painauduin sinuun niin kuin auringon syleilyyn ui kuu
Ja sä kuiskasit vielä meidän avulla maailma pelastuu
Ja jos en muuta niin sen tiedän et sinä hetkenä rakastin
Kun päivä oli nuori ja ihanasti sekaisin"

Ihan parasta jos muistoissa voi vaalia tuollaista hetkeä tai hetkiä.

Nyt mä lopetan, kiitos Maija <3