Päihteet ja päihdepolitiikka

Mitä jos puhuisimmekin päihderiippuvuudesta, termien alkoholisti ja narkomaani sijaan.

Moni globaali järjestö, tutkijat, asiantuntijat sekä vaikuttajayhteisöt, ovat todenneet, että sotaa huumeita vastaan emme tule voittamaan. On todettu, että meidän pitää muuttaa päihdepolitiikkamme suuntaa radikaalisti. Monet asiantuntijat ovat suosittaneet huumeiden  käytön rangaistavuudesta luopumista, julkinen keskustelu pyörii eniten kannabiksen dekriminalisaation ympärillä. 

Aihe ei ole helppo.

Huumekuolemat ovat lisääntyneet. Tilastokeskus julkaisi äskettäin tilastot vuodelta 2018. Yleisimmin syynä huumeiden aiheuttamaan kuolemaan olivat tapaturmaiset  moniainemyrkytykset. Kolme neljästä huumekuolemasta liittyi opioidien liikakäyttöön. Alkoholin aiheuttamia kuolemia on vuosittain moninkertainen määrä. 

Minä olen sitä sukupolvea joka on kasvatettu uskomaan porttiteoriaan.

Vuosia koin, ettei porttiteoriassa ole oikein lopulta järkeä, vaikka osa päihteistä aiheuttaa myös fyysistä riippuvuutta, ei se selitä kaikkea. Entä riippuvuuden syntyyn vaikuttavat tekijät? Takaraivossa kuitenkin jyskytti, että näin on aina opetettu.

Itse olen puhunut omien nuorten kanssa aivan loputtoman paljon geneettisistä sekä psyykkisistä tekijöistä päihderiippuvuuden synnyssä. Yksilöllisistä eroista. Sen tunnistamisesta mitä päihteet itselle merkitsevät. Jos käyttää päihteitä, niin mistä syystä niitä käyttää? Millainen on oma tapa päihtyä? Onko se hauskanpidon ja hyvän olon buustaamista  vai pahan olon karkottamista?

Nykyään asiantuntijat yhä enemmän painottavat päihderiippuvuuden juurisyiden löytämistä ja niiden hoitamista. Tämä näkökulma painottaa sitä, että riippuvaiselle päihteet itse eivät ole ongelma vaan ratkaisu, kun pohjalla olevat syyt ovat hoitamatta.

Sitten on viihdekäyttö.

On joukko ihmisiä, jotka käyttävät satunnaisesti huumeeksi luokiteltuja päihteitä. Siitä ei puhuta koska se on laitonta, täysin ymmärrettävää. Mutta se myös vääristää tilastoja.

Pyysin ihmisiltä kommentteja huumeiden käytön rangaistavuudesta.

Tässä muutama suora lainaus:

"Jotkut tuttavani käyttävät huumeita ajoittain, joitain kertoja vuodessa. Alkoholia moni heistä ei usein käytä. Tiedän, että käytän itse enemmän alkoholia kuin he käyttävät huumeita. En silti hyväksy heidän huumeiden käyttöään ja riskit siinä ovat suuremmat kuin alkoholin käytössä"

"Ymmärrän ajatuksen dekriminalisaatiosta, sen että päihderiippuvaisuutta pitäisi ajatella sairautena. Kuitenkin koen, että vanhempana olisi silloin paljon vähemmän selkänojaa puuttua huumekokeiluihin jos kannabiksen käytöstä ei rangaistaisi"

"On hyvä ja inhimillinen näkökulma, että riippuvuuteen pitää saada hoitoa, ei rangaistusta. Mutta minusta keskusteluun on hiipinyt häivä tekopyhyyttä myös - sairaitahan tässä vain halutaan auttaa. No, eihän. Myös halutaan lopettaa tavallisten ihmisten vainoaminen, jos heidän käyttämänsä päihde ei olekaan saatavissa R-kioskilta." 

"Olen nähnyt niin monia huonossa kunnossa olevia kipupotilaita, joita kannabis on auttanut. Toisaalta taas olen myös nähnyt nuoria kannabiksen käyttäjiä surkeassa jamassa. Todella kaksipiippuinen aihe. En kannata kannabiksen laillistamista, mutta lääkekannabiksen käytön ymmärrän"

"Mikään päihde ei ole vaaraton silloin kun kyseessä on riippuvuuteen taipuvainen ihminen. Jonkinlaista kaksinaismoraalia on se, että alkoholi on hyväksyttyä, kannabis ei. Tiedän, että on enemmän niitä ihmisiä, jotka voivat kannabista satunnaisesti käyttää ilman että se vaikuttaa heidän elämänhallintaansa ja perusterveyteensä. Tämä ei vaan ole kovin yksioikoinen asia. Lähipiirissä on huumeriippuvainen henkilö, hän sai ala-ikäisenä apua nopeasti, mutta olisiko saanut sitä niin nopeasti jos kyseessä ei olisi ollut laiton päihde? Järjellä tunnistan puolueellisuuteni asiassa, mutta tunteella pidän ajatusta dekriminalisoinnista päättömänä. "

"Kannabiksen satunnaiskäyttäjiä on todella paljon, siitä ei vain puhuta. Eikä se kaikille sovi, vähän kuin alkoholi ei sovi kaikille. Itse polttelen satunnaisesti, joskus on kuukausien tauko. Kannabis ei ole koskaan aiheuttanut minulle riippuvuuden tunnetta"

Pyytäessäni kommentteja, kerroin julkaisevani ne nimettömänä, jotta voi avoimesti kertoa mielipiteensä.

Miten käy, jos luovumme käyttörangaistuksista?

Päihdyttävät aineet, joita toiset ihmiset käyttävät läpi elämän kohtuudella, toiset eivät ollenkaan, toiset hieman liikaa, toiset aivan liikaa.

Päihderiippuvuus on vakava ongelma niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla.

Huumebisnekseen kietoutuu valtava määrä järjestäytynyttä rikollisuutta, riistoa, surullisia kohtaloita. Alkoholismin haitat ovat valtavat niin kansanterveydellisesti kuin taloudellisesti.

Summa summarum:

Suomen päihdepolitiikka lakeineen, ei ole toimiva. Se helposti työntää, erityisesti huumeista riippuvaisen, pois silmistä ja koloihin voimaan pahoin.

Yksi näkökulma on, että kaikkien huumeiden käyttörangaistuksista olisi järkevää ja inhimillistä luopua.

Lisäisikö se huumeiden käyttöä?

Räjähtäisikö erityisesti nuorten huumeiden käyttö nousuun?

Toisaalta tämän päivän nuoret ovat kokonaisuutena fiksumpia päihteiden käyttäjiä kuin esimerkiksi minun sukupolveni. Tulisiko meistä keski-ikäistyvistä ryhmä joka alkaakin pössytellä kannabista huomattavasti enemmän?

Miten edetä, miten luoda yhteiskunnan ja erityisesti päihderiippuvaisten kannalta inhimillisempi ja parempi järjestelmä? Se on laajan yhteiskunnallisen keskustelun asia. Siksi päädyin kirjoituksessa aktiivisesti nostamaan erilaisia näkökulmia esiin.

On tärkeää, että tarkastelemme eri maiden ratkaisuja sekä niiden onnistumisia ja epäonnistumisia. On tärkeää katsoa tilastoja ja faktoja, koska aihe on niin tunteita nostattava ja arvopohjainen.

Minun mielipiteeni?

Lääkekannabiksen käyttöä pitäisi huomattavasti helpottaa. On hämmentävää  miten voimakkaasti sen käyttöä kivunhoidossa vastustetaan, ottaen huomioon esimerkiksi opioidipohjaisten kipulääkkeiden haittavaikutukset. 

Kannabiksen käytön rangaistavuudesta pitäisi mielestäni luopua. Keskittää voimavaroja haittojen ehkäisyyn ja hoitoon ohjaamiseen. 

Olen yhä varmempi, että päihderiippuvaisuuteen pitää suhtautua sairautena, terveysongelmana. Se mitä päihdettä riippuvaisesti käytetään, ei saisi määrittää tätä suhtautumista. Mikään mitä olen lukenut, kuullut ja nähnyt, ei tue sitä näkemystä, että päihderiippuvaista pitäisi kohdella rikollisena. 

Keskittyminen haittojen ehkäisyyn rankaisemisen sijaan ei ole ongelmilta silmien sulkemista vaan ongelmien kohtaamista.