Huoli Keusoten työntekijöiden jaksamisesta
Vaikuttaa siltä, että aitoa vuoropuhelua ja luottamusta ei ole henkilöstön edustajien ja työnantajan välille syntynyt Keusotessa.
Tänään sain lukea taas pääluottamusmiesten vetoomuksen Keusoten johdolle lehdestä.
Kun kommunikointi siirtyy lehtien palstalle sisäisen kommunikoinnin sijaan, se kertoo aika vahvasti siitä, että työntekijäpuoli ei koe tulleensa kuulluksi. Jos ei uskalleta aidosti toimia yhdessä niin, että kaikki tieto jaetaan ja istutaan yhteiseen pöytään pohtimaan miten yhdessä viedään asioita eteenpäin budjettipaineissa, on lopputulos usein erittäin huono.
Me emme voi tinkiä työntekijöiden hyvinvoinnista emmekä myöskään kuntalaisten oikeudesta saada sote-palveluja, päästä lääkäriin ja hoitajalle. Saada fysioterapiaa tai keskusteluapua, apua ylipäätään.
Tämä kaikki maksaa. Se maksaa hyvin johdetussa organisaatiossa, jossa on hyvinvoivat työntekijät, mutta vielä enemmän se maksaa organisaatiossa jossa tämä ei voida hyvin ja resurssit ovat riittämättömät.
Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna hyvinvoivat työntekijät tuottavat kustannustehokasta palvelua sekä sairastavat myös itse vähemmän.
Alibudjetointi myös aina kostautuu lopulta suurempina kustannuksina.
Suomi on hyvinvointivaltio, ketään ei jätetä kadulle kuolemaan, ja viimeistään erikoissairaanhoidossa me sitten hoidamme ihmisiä kolme kertaa kalliimmin kuin perusterveydenhuollossa, ja se on hölmöläisen peiton leikkaamista.
Olen ehdolla Keusoten päättäviin pöytiin sekä tulevan soteuudistuksen myötä tuleviin luottamuspaikkoihin. Me tarvitsemme sinne pöytiin kipeästi perusterveydenhuollon, paremman resursoinnin, ennaltaehkäisyn ja henkilöstön työhyvinvoinnin puolustajia.
Tässä lyhyesti oma historiani soten päätöksenteon parissa:
Toimin Järvenpään sotelautakunnassa reilut kuusi vuotta, lautakunta lakkautettiin joulukussa 2018 kun tammikuussa 2019 Keusote aloitti palvelujen tuottajana. Lautakunnan kokoukset olivat usein pitkiä ja haastavia. Emme olleet aina samaa mieltä kaikesta mutta keskustellen ja välillä lopulta äänestäen asiat etenivät. JUST ja Wärttinä II rakentuivat sinä aikana. Terveyskeskusmaksut, resurssien riittävyys, budjettiylitykset, liian pieni budjetti. Monenlaista ja opettavaista.
Opin lukemaan mittareita ja ymmärtämään niiden merkityksen. Ensin pitää asettaa realistiset tavoitteet ja tämän jälkeen mittarit, joilla voidaan aidosti mitata tavoitteen toteumista. Jos huomataan väliarviossa, että tavoite ei tule toteutumaan asiaan pitää puuttua. Onko rahaa varattu liian vähän, onko toiminnassa jotain mitä parantaa? Budjetit perustetaan näiden arvioiden varaan. Joskus myös palvelujen tehostaminen tai järkevöittäminen joillain keinoin on paras vaihtoehto.
Olen päässyt myös koko Uudenmaan näkökulmasta perehtymään soteen.
Uudenmaan liiton maakuntahallituksella oli poliittinen vastuu valtakunnallisen sote-uudistuksen valmistelusta 2019 kevääseen saakka, ja hallituksen jäsenenä sain perehtyä ministeriön asiantuntijoiden johdolla sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteisiin ja kipukohtiin erityisesti Uudellamaalla, täällä kun asuu 1/3 suomalaisista ja haasteetkin ovat erilaiset kuin vaikka Pohjanmaalla.
Ollessani pääluottamusmiehenä toimin Keusoten valmistelevissa työryhmissä henkilöstön edustajana ja olen myös työskennellyt työsuojeluvaltuutettuna. Nuo vuodet ovat olleet valtavan opettavaisia, myös raskaita. Eteenpäin ei pääse kukaan yksin ja sinnikkyys sekä maltillisuus ovat tässä kultaa. Sen lisäksi, että varmistaa tulevansa kuulluksi, pitää varmistaa, että on aidosti myös kuunnellut.