Hoitoalan työntekijät ansaitsevat parempaa

Hoitajapula terveydenhuollossa on tullut näkyväksi.

Meillä ei ole riittävästi hoitotyön ammattilaisia ja tilanne tulee vain pahenemaan.

"Julkisen terveydenhuollon hoitajapula on johtanut kokonaisten terveyskeskusten sulkemiseen Pohjois-Karjalassa". -Yle 20.7.2021

"Lapsia on jouduttu siirtämään Uuden lastensairaalan teho-osastolta muille teho-osastoille hoidettavaksi, syynä hoitajapula." Yle 8.8.2021,

Nyt viikonloppuna on somessa kiertänyt Husin hoitotyön asiantuntijaryhmän suunnittelema aineeton työntekijän palkitsemiskortti - tähän kysyn vain, että miten meni noin omasta mielestä?  https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008179620.html

On tärkeää sanoittaa kehuiksi se, jos ja kun joku tekee työnsä erityisen hyvin. On kuitenkin absurdi ajatus, että tulostettavilla pahvilapuilla, joissa on korneja tsemppilauseita, luotaisiin mitään muuta kuin syvempää ärtymystä väsyneen ja alipalkatun hoitohenkilökunnan keskuudessa. 

Hyvässä työympäristössä tuetaan ja kiitetään kollegaa.

Hyvässä työympäristössä joustetaan, puhutaan vaikeistakin asioista ja ollaan innovatiivisia. Hyvässä työympäristössä ollaan myös tehokkaita.

Hyvällä johtamisella, työilmapiiriin ja henkilöstöresurssiin panostamalla luodaan hyvä työympäristö ja kiitos työntekijälle, ei lappusilla.

Haasteet hoitoalalla eivät ratkea pelkästään lisäämällä henkilökuntaa ja maksamalla parempaa palkkaa. On panostettava myös johtamiseen ja työhyvinvointiin.

Meillä on aivan liian paljon huonoa johtamista hoitoalalla ja on aivan liian paljon yksikköjä, joissa esihenkilöiden aika menee sijaisjärjestelyihin, koska henkilöstöresurssi on riittämätön. Kaiken tuon ajan voisi käyttää henkilöstön tukemiseen vaativassa työssään. Haastaisin myös vahvasti näkemyksiä siitä, mihin painotamme esihenkilöä valittaessa, mitä kokemusta ja mitä osaamista. Henkilöstön johtamisen merkityksellisyys ei häviä, vaikka yksiköt olisivat itseohjautuvia.

Monessa kunnassa ja kuntayhtymässä on myös yhdistelty erilaisia johtamistapoja, muuttamatta kuitenkaan riittävästi hierarkisia rakenteita - ja tämä ei toimi. Väliportaan esihenkilöt uupuvat joka suunnasta tulevan paineen alla.

Esimerkiksi itseohjautuvuudessa on henkilöstöä tuettava vastuun ottamisessa ja työn kehittämisessä. Jos ja kun tätä tehdään muokkaamatta hierarkista rakennetta pohjalla se ei onnistu hyvin. 

Pitää uskaltaa luottaa ja pitää uskaltaa ottaa vastuuta.

Johtamisen rakenteita on siis tarkasteltava ja annettava huomattava lisäpanostus työssä jaksamisen tukemiseen.

Ja niin, sanoinhan jo palkkauksesta, se ei ole riittävä.

Palkkauksen, johtamisen ja työympäristöjen parantamisen lisäksi, on yhä panostettava hoitajien laadukkaaseen koulutukseen. Hoitotyö on vaativaa ja ala ei sovellu kaikille.

Lähihoitajien kohdalla, olen kauhuissani kuunnellut jo vuosia fraaseja "Sinne vaan kaikki opiskelemaan lähihoitajaksi". Vaikka meillä on kuinka valtava hoitajapula, on tunnistettava rinnalla se, että hoitotyö ei sovellu kaikille. Lähihoitajan työ on vaativaa, emme saa romuttaa  osaamisen tasoa työntämällä summittain ihmisiä alalle, jos se ei ole heille soveltuva. 

Sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten ykkösprioriteetti ei saa olla pelkästään se, että mahdollisimman monta lähihoitaja valmistuu, vaan se, että koulutuksen taso pysyy korkeana. Työpaikkoja ei saa painostaa madaltamaan kriteerejä opiskelijan harjoittelun hyväksymiseksi, jos ammattitaitoiset ohjaajat kokevat, ettei opiskelijan osaaminen ole vielä riittävää. 

Koulutuksen tason on siis pysyttävä riittävän korkeana ja tämä vaatii myös taloudellisia panostuksia koulutukseen. 

Yhteenvetona, emme voi jatkaa näin. Hoito-alan työntekijät ansaitsevat parempaa.