Äitiys ja myytit

Keski-Uusimaa lehden toimittaja kysyi olisinko halukas haastatteluun etävanhemmuudesta? Sanoin hänelle kerran jutellessamme, että äitien etävanhemmuudesta ei mielestäni puhuta tarpeeksi, koen sen joillain tavoin olevan yhä tabu.

Pohdittuani hetken asiaa, päätin että haluan tehdä jutun. Halusin kertoa rehellisesti miten meillä asiat menivät, miten päädyin etävanhemmaksi lapselleni, joka muutti reilun kahdensadan kilometrin päähän, ja millaisia tunteita olen itse käynyt läpi.Ei sitä tarinaa oikein voi kertoa muuten, kuin repimällä itseään auki aika henkilökohtaisella tasolla. Mutta olkoon niin, halusin sen silti tehdä.

Monet vanhemmuuteen, sen tunteiden vuoristorataan liittyvät asiat ovat samanlaisia, riippumatta siitä, missä perhemuodossa eletään. Riittämättömyyden ja epävarmuuden tunteet.Vanhemmuus, äitiys eri muodoissa on kovin kompleksinen aihe kirjoittaa, ja siitä on mielipiteitä yhtä paljon kuin on vanhempiakin.

Toisaalta tiedostamme vahvasti että ydinperheen rinnalla on paljon erilaisia perhemuotoja ja huoltajuutta, perheet ovat yhä monimuotoisempia.

Puhumme enemmän ja kovempaa siitä, että vanhemmuus on samanarvoista niin miehelle kuin naiselle. Valtakunnan tasolla tehdä tosissaan perheuudistusta, jossa isän rooli vanhempana nostetaan voimakkaammin ja tasa-arvoisemmin esiin. Hyväksymme ja tiedostamme enemmän, näemme vanhemmuuden monimuotoisuuden yhä paremmin.

Eräs tuttava totesi, että hän ei näe ympärillään haasteita erityyppiseen vanhemmuuteen suhtautumisessa, koska hänen maailmassaan on monenlaista vanhemmuutta.

Jokaisella meistä on oma kuplamme jossa elämme, enemmän tai vähemmän. Ympäröimme itsemme ihmisillä, joilla on, ainakin noin suunnilleen, sama arvomaailma kuin meillä. On miellyttävää ja hyvinvointia tukevaa elää elämää niin, että viettää aikaa ihmisten seurassa joiden kanssa on turvallinen ja hyväksytty olo.

Haastan meidät kaikki silti aika ajoin heittäytymään sen kuplamme ulkopuolelle, vaikka jo ihan sen takia, että pysyisimme paremmin ihmisinä toisillemme.

Sukupuolitan tätä vanhemmuspohdintaa, ja mielestäni aiheesta. Äitimyytti on ja elää vahvasti monella tavoin. Ei kaikissa kuplissa, ei joka paikassa, mutta se on yhä olemassa.

Jos ajattelemme, että erotilanteessa äiti joka jää etävanhemmaksi, uhraa enemmän ja on jalompi kuin isä joka niin tekee, se on myös osa myyttiä. Samalla tavoin kuin se, että on hyvä olla kunnianhimoinen äiti ja nainen, mutta ei liian kunnianhimoinen työpaikkaa tai luottamustehtäviä tavoitellessaan, koska äitiys.

On kovin tavallista ihailla erityisesti isää jolla on pienet lapset matkassa usein mukana, äitejä en ole kuullut siitä erityisesti kehuttavan. Se on arkista toimintaa.

Äidin, erityisesti yksinhuoltajaäidin, on hyvä ottaa aikaa itselleen, mutta ei liikaa, vaan juuri sopivasti, ja se aika on syytä viettää sillä tavoin, että se näyttää hyvältä koko yhteiskunnan silmissä. Etä-äidin ei ole hyvä olla liian tyytyväinen elämäänsä, onhan sekin vähän hassua. Pieni katkeruus usein pukee suomalaista, ja myös etä-äitiä paljon paremmin.

Vahvat tai valtavirrasta poikkeavat mielipiteet. Normeja rikkovat tavat elää ja toteuttaa itseään. Seksuaalisuus joka ei mahdu muotteihin. Liiallinen konservatiivisuus ei luonnollisesti ole hyvästä, äidin on parempi olla hyvällä tavoin rajoittunut. Se mikä on hyvä tapa, riippuu luonnollisesti aina katsojasta.

"Madonna ja huora" myytti naisesta kietoutuu yhä monilla tavoin äitiyteen.

Enkä minä ole sen parempi kuin muut.

Olen sisäisesti pyöritellyt silmiäni ja kummastellut jonkun tapaa olla vanhempi, hämmästellyt valtavirrasta poikkeavia valintoja. Ja, kysynyt itseltäni lopulta, että mitä se minulle kuuluu?

No, ei se kuulu.

Kunhan vain tottumuksesta ja sisältä kumpuavasta epävarmuudesta johtuen ensimmäisenä kyseenalaistan. Se tuntuu turvalliselta, silloin se uhkaa minun maailmaani vähän vähemmän

Toimintakulttuuri muuttuu hitaasti, mutta se muuttuu. Äitiyteen liittyvien myyttien kohdalla seuraava sukupolvi on jo oletettavasti armollisempi niin itselleen kuin toisille.

Kaiken elämän, sekamelskan ja valintojen keskellä, me olemme ainutkertaisia vanhempia, meidän ainutkertaisille lapsillemme.

Ja tosiaan, niin kauan kun voimme valita, asiat ovat lopulta aika hyvin.

(Haastattelu on Keski-Uusimaan paperilehdessä sekä verkossa luettavissa 16.6.2019)