Rauha

Kaikk` on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk` on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.

-Eino Leino

Rauha on tämän runon nimi, hautajaisvärssynä paljon käytetty. Kaunista ja sointuvaa. Suomen kieli on niin kaunis ja sointuva, soljuva ja pehmeä. Ajoittain taas repivä, kalsea ja karhea.

Aleksis Kiven "Seitsemän miehen voima" siinä on jotain kovin synkkää ja lopullista. 

"Ihmisparka, syntinen, saatana, kurja".

Sanaa synti käytetään paljon. "Se oli syntisen hyvää" sen kuulee usein. Olen käsittänyt sen tarkoittavan sitä, kun jokin asia on niin hyvää tai mahtavaa, että se tuntuu lähes kielletyltä. Minulle sanonta kuitenkin edustaa aina vain tuota syntistä saatanan kurjaa ihmisparkaa.

Jos perehtyisin uskototieteisiin, saattaisin muuttaa käsitystäni koko sanasta ja käsitteestä synti, sen muodoista ja määritelmistä on niin paljon erilaisia tulkintoja. Yritin äsken pienesti laajentaa näkemystäni ja tietoani aiheesta, mutta aihepiiri on niin laaja, että jätän toiseen kertaan.

Pidätän itselläni oikeuden kokea sanan synti näin. Minä en yhdistä sitä hyviin nautinnollisiin asioihin. Nautinnon päälle heitetty kielletty viitta johtaa ajatukseen siitä, että onko nautinto aina suurempi, jos siinä on vivahdus salaista ja kiellettyä? Vai onko se vain sen viitan luoma harha? 

Voisiko yksi elämän suurista tarkoituksista olla oppia nauttimaan nautinnosta, ilman mitään muuta kuin puhdasta nautinnon tunnetta?

Kun kuitenkin juoksemme päin sitä samaa kiviseinää uudestaan ja uudestaan. No eivät kai kaikki, minä kyllä.

Mutta nautinto,

nautin valtavan paljon aamuista, olen aina nauttinut, kun saan olla omissa oloissani, juoda kahvia ja pohdiskella. Kun lapset olivat pieniä, niin koin metelistä ja vauhdista huolimatta aamuissa silti suurta rauhaa. Maailma on vähän hitaampi ja vähän hiljaisempi.

Tänään aamulla kuuntelin luonnon ääniä ja tämä Leinon runo nousi mieleen, kuten aina. Minulle se edustaa nimensä mukaisesti rauhaa. Kun kaikki on hetken hyvin ja paikallaan.

"Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?

Mitä on tämä hiljaisuus?

Mitä tietävi rauhan mun sydämessäin

tää suuri ja outo ja uus?


Minä kuulen kuink` kukkaset kasvavat

ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat

ja toivot ja tou`ot ja muut.


Kaikk` on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk` on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää."

  • Eino Leino